Suomen 11. presidentti TARJA HALONEN oli tapahtuman 2015 pääpuhuja. Hän samalla onnitteli 110 vuotta täyttävää Helsingin Kristillistä Työväenyhdistystä sekä Kristillisen Työväen Liittoa sekä kannusti jatkamaan yhtä vahvasti eteenpäin kuin tähänkin asti!

******************

****************************

Tarja Halosen tasa-arvoa koskevan luennon jälkeen keskustelu oli vilkasta.

***********************

Yleisö kysyi presidentiltä paljon naisen asemasta, niin kotimaassa kuin vaikkapa Kurdistanissa. - Kyllähän nykyinen suuntaus huolestuttaa. Tasa-arvo kun ei ole automaatio vaan sitä on vaalittava joka hetki.

***********************

HeKTy:n puheenjohtaja ojentamassa Haloselle ystävänpäiväkukkakimpun kiitokseksi vierailusta.

*************

Kristillisen Työväen Liiton puheenjohtaja Erkki Eteläniemi ja Helsingin Kristillisen Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Sari Aroheikki kertovat juhlaväelle, että täytekakkua syödään siksi, että kristillinen työväenliike täyttää 110 vuotta.

*************

Alppilan kirkon seurakuntasalissa oli kahvitilaisuudessa tungosta. Onneksi suntiot ja vapaaehtoiset osasivat homman. Kiitokset heille!

*************

Kahvi maistui ja kakku.

*************

Laulaja Kaisa Valve pianistinsa Susanna Tammelinin kanssa päätti Kohtuus kaikessa -tapahtuman musiikkikonserttiin. Kaisa lauloi West Side Storysta Kari Tikan Armolauluun.

*************

Alppilan kirkolla kokoontui satapäinen väki tutustumaan körttiseuroihin, körttihameeseen, körttipuheisiin ja körttipastilleihin. Muusikkokörtti Jaakko Löytty ja rumpalikörtti Seppo Rauteva esittivät kohtuullisia gospeleita!

Körttipappi Raisa Jarkkola paljasti heränneiden saloja sieltä Telppäsniityltä 1796 asti. - Miten protestiliikkeestä tuli kirkollinen toimija?

Löyhkä-Paavo eli heränneiden (körttien) vaikuttavin voimamies Paavo Ruotsalainen 1777-1852 etsi ja toivoi elävänsä Jumalan armosta sen jälkeen, kun oli Jyväskylässä käynyt seppä Högmanin luona sielunhoidossa. On laskettu, että Paavo käveli elämänsä aikana kymmeniätuhansia kilometrejä pitäessään seuroja. Ehtipä virkavallankin hyppysiin, kun rikkoi Konventikkeliplakaattia (1726), joka kielsi yksityisten kokousten pidon. Siinä rytäkässä mm. naapurit tappoivat Paavon pojan.

Paavon kuoltua herännäisyys eli erityisesti Keski-Pohjanmaalla ja Savossa tavallisten ihmisten seurojen pitämisissä. 1880-luvulla Wilhelmi Malmivaara perusti Hengellisen kuukausilehden sekä 1912 nyk. Herättäjä-Yhdistyksen, jonka pääpaikka sijaitsee sekä Lapualla että Nilsiän Aholansaaressa.

Kansalaissodan jälkeen eräs merkittävä suomalaisuuden ikoni olivat körtit. Tämä näkyy mm. kotimaisista elokuvista. 1960-luku oli eräänlaista "tilinteon" aikaa, irtiottoa "valkoisesta Suomesta".

Seurat Alppilan kirkolla Helsingin Kristillisen Työväenyhdistyksen, Herättäjä-Yhdistyksen ja Kallion seurakunnan yhteisessä Kohtuus kaikessa -tapahtumassa.

Herännäisyydessä sanomaa Kristuksesta julistetaan "tomun tasalta" pyrkimällä kytkemään julistus sielunhoidollisesti ihmisten elämäntilanteisiin. Luterilaisen tunnustuksen mukaisesti se opettaa ihmisen pelastumista yksin armosta (sola gratia). Siionin Virret ja puhe vuorottelevat noin tunnin mittaisisissa seuroissa. Puheen pitämiseen kuluu se aika mikä "körttipastillin" imeskelyyn.

Otanko perinteisen 'körttipastillin' vai modernimman? Körttipastilleja myynnissä (pussit). Oik. seuroissa puhunut körttinuori Aura Raulo. Hän ihmetteli miksi nuorilta vaadittiin niin paljon sekä opiskeluissa että työelämässä. - Aina pitäisi ansaita lisää rahaa. Tuoko raha, uusi auto tai vaikka uudet verhot onnellisuutta? Nykyelämässä ei tunnu löytyvän kohtuullisuutta enää missään!

Lisäksi heränneille on ollut tunnusomaista yksinkertaisen elämäntavan ja yhteiskunnallisen vastuunkannon korostaminen. Viime aikoina on otettu selkeä kanta muun muassa yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen. Kirkon kiistakysymyksiin suhtaudutaan maltillisesti. Herännäisyydessä ei torjuta naispappeutta ja suhtaudutaan sallivasti seksuaalivähemmistöihin.

Hgin Kristillisen Työväenyhdistyksestä seurapuhetta pitämässä Antero Alanen. Hänelle kohtuus kristillisissä elämäntavoissa merkitsee järjen ja uskon tasapainoa.

Nina Nores-Syvänen Kallion seurakunnasta puhui körttiseuroissa kohtuudesta työelämässä: - Työelämän tulisi lähteä inhimillisestä näkemyksestä. Kun työntekijä ja hänen voimavaransa huomioidaan, paranevat työn tuloksetkin. Pelkkä tekninen laskeminen kuinka paljon yhden työntekijän on vain jaksettava uuvuttaa kaikki. Siinä kärsii niin ihminen kuin työn tulos.

Seuraväkeä oli Alppilan kirkolle tullut lähes sata. Erityisesti pastori Raisa Jarkkolan äidin tyttärelleen ompelema körttipuku huiveineen oli eksoottinen ilmestys. Sana körtti tulee suomeen ruotsalaisesta lievettä tarkoittavasta sanasta (kört).

Seurojen jälkeen oli kohtuullinen kahvitus.

Keittöväkikin, Kallion seurakunnan Kahvi-Kaisat, ehti veisaamaan! Kiitokset teille todella hyvin sujuneesta tarjoilusta!

Kahvituksen jälkeen väki lisääntyi. Oli vuorossa "Kahden kohtuullisen pojan konsertti", kuten Jaakko Löytty oli konserttiohjelmansa otsikoinut (kolmella kielellä). Rumpuja muita lyömäsoittimia ansiokkaasti hallitsi Seppo Rauteva.

Suomalaisen gospel-musiikin ehdoton suurmies Jaakko Löytty esittäytyy ja esittelee vaaleanpunaisen 'juniorikitaran', jonka tekstin suomennos unohtui kysyä. Oletus on, että Senegaliin asti mennään...

Jaakko lauloi 12 omaa lauluaan sekä encorena vielä yhden. Lämminhenkisessä konsertissa oli väkeä vajaat kaksisataa ja ikähaitari 5-81 vuotta.

Kahden kohtuullisen pojan -konsertin yleisöä Alppilan kirkossa keväällä 2014.

Lisää kuvia tapahtumasta Kuvagalleriassa

(linkki vas. puolen valikossa)

Kohtuullisuus ja Kristuksen seuraaminen

Alppilan tapahtuma

Alppilan kirkossa Helsingissä pidettiin helmikuussa 2012 Kohtuullisuus kaikessa –tapahtuma, noin 80 osanottajaa. ’Onnellisuusprofessori’ Markku Ojanen piti alussa esitelmän, joka käsitteli niin onnea kuin kohtuullisuutta.

Vas. Markku Ojanen, takana diakoni Kati Helin, Leena ja Jarmo Rautiainen (luter. kirkko), Kaarina Koho (katol. kirkko), kapteenit Gerry ja Hannu Lindholm (Suomen Pelastusarmeija) Alppilan kirkolla Kohtuullisuus kaikessa -tapahtuman paneelikeskustelussa.

- Mikä toiselle voi olla kohtuullista, on toiselle kohtuutonta, totesi Ojanen viitaten filmitähden tapaan vaihtaa koko asukokonaisuus aina kolmen tunnin välein.
Kohtuullisuutena voidaan pitää laihialaista säästämistä, varsinkin Markku Ojasen näkökulmasta: hän on syntynyt Laihialla.
Tunnin mittaiseen esitelmään Ojanen ehti mahduttaa niin yhteiskunnallisen kuin kristinuskoon liittyvän kohtuullisen ajattelun. – Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole sen matalampi itsetunto kuin vaikka amerikkalaisilla. Ei se että ei ole ensimmäisenä omia saavutuksiaan esittelemässä, tee ihmisestä onnetonta tai itseään väheksyvää, Ojanen muistutti.

Ylh. Markku Ojanen luennoi, alh. vas. dominikaanimaallikko Kaarina Koho kertoo katolisen kirkon kohtuullisuuden historiasta, oik. alh. Leena ja Jarmo Rautiainen luterilaisesta Ukinranta-liikkeestä sekä yksittäisessä kuvassa Suomen Pelastusarmeijan Helsingin johtaja, kapteeni Hannu Lindholm.

Kristillisen kohtuullisen elämäntavan valinneita eri kirkkokuntien ja –yhteisöjen edustajat kertoivat valinnastaan. Paikalla oli edustaja katolisesta kirkosta, maallikkodominikaani Kaarina Koho, Suomen Pelastusarmeijan Helsingin osaston johtajat, kapteenipariskunta Hannu ja Gerry Lindholm sekä luterilaisesta kohtuullisuuden ja hiljaisuuden suuntauksesta Leena ja Jarmo Rautiainen Helsingistä.
Koho puhui mieluummin köyhyydestä kuin kohtuullisuudesta. Köyhyyslupaus on dominikaanisääntökunnan yksi kulmakivi.Pelastusarmeijan kapteeni, kaksivuotiaana Kanadaan muuttanut Hannu Lindholm oli olettanut Suomen olevan vauras maa: - Olen kuitenkin nähnyt selvää puutetta ihan Helsingissäkin! Elämän kohtuullisuuden eteen saa tehdä töitä kaikkialla maailmassa.
Paneelikeskustelijoita yhdisti selkeästi yksi asia: Kristus. Jokainen heistä oli valinnut kohtuullisen elämäntavan ikäänkuin vastareaktiona maailman hektiselle menolle. Hyppääminen pois oravanpyörästä Kristusta seuraten antoi enemmän kuin ns. ’maallinen hyvä’, maine ja materialistinen rikkaus.

Lisää kuvia tapahtumasta Kuvagalleriassa

(linkki vas. puolen valikossa)

*************************

Ruokapiirit tuovat pöytään aidon ruuan

Äitienpäivän aattona 2011 kolmikymmenpäinen osallistujajoukko sai kirjaimellisesti uusia EVÄITÄ arkeen. Herttoniemen ruokapiirin vetäjä, mainosalan ammattilainen Olli Repo (alla kuvassa toinen vas.) - Kaikki alkoi siitä, kun lähi-SOKOS muuttui Alepaksi ja Lavazza-kahvi katosi hyllystä, paljasti Repo pilke silmäkulmassa.
Hän kuvaili kuinka vaikeata oli saada kauppa myös laskemaan kananmunakennoja alemmaksi, ettei asiakkaan olisi tarvinnut käyttää jakkaraa. - Laitoin pienen tiedotteen lähitienoon tolppiin ja seiniin, että tervetuloa meille suunnittelemaan ruoan hankintaa suoraan lähituottajilta. No, meitä oli paikalla kaksi, nauraa Olli Repo. Tosin jo vuoden päästä sähköpostilistalla oli jo satoja talouksia, jotka halusivat tilata sapuskaa pöytään ruokapiirin kautta.
Puhdas, luontoa mahdollisimman vähän rasittaen tuotettu ruoka on tullut yhä suositummaksi. Vaikka ns. luomuruuan osto on Suomessa vain hieman yli prosentin luokkaa, esimerkiksi luomuruuan ostajamäärä lisääntyy vuosittain monella prosentilla. Tosin ruokapiirien kautta ruokaa ostetaan vasta noin 10 %:lla. Kaikesta luomuruuasta n. 80 % myydään markettien kautta.
Kuluttajien lisääntyvä kiinnostus puhdasta ruokaa kohtaan on pakottanut myös elintarviketeollisuuden mukaan. Toisinaan tosin tuntuu, että ruokateollisuus on innostunut 'tuunaamaan' ns. terveysvaikutteista ruokaa välillä liiankin kanssa. Varsinkin tuoremaitotuotteiden valikoima kasvaa koko ajan huimaa kyytiä.
Yhä kasvava ravintokeskustelu on tervetullutta, sillä ruuan ympäriltä löytyy paljon myös ns. näennäistietoa, jonka pitäminen kohtuullisuuden rajoissa vaatii informaation jakamista. Huvittava ilmiö on ollut mm. se, miten jokin yksittäinen nippelitieto, vaikkapa kolesterolia alentavat rasvatuotteet, saattavat syrjäyttää hyvät kokonaisvaltaiset ravintoaineet, kuten kananmunan, jonka ravintoarvo on kuitenkin erittäin korkea.

Olli Repo Helsingin Kristillisen Työväenyhdistyksen Ruokapiiri-tapahtumassa.

Ehkä yksi pääsyy luomuruuan suosion kasvuun ovat lisäaineet. Kuluttajia arveluttaa lisäaineiden mahdolliset haittavaikutukset terveydelle. Muisteltiin taannoista YLEn dokumenttia "Syökö länsimainen ihminen itsensä sairaaksi?" Ohjelmassa ihmeteltiin mm. syöpäsairauksien jatkuvaa lisääntymistä länsimaissa.
Toinen syy lähiruuan kiinnostukseen kasvuun löytyy mausta: - Minua kyllästytti ainaiset marinadit ja kasvisten mauttomuus, sanoi Olli Repo.
Halpuus ja helppous
- Ruokapiirin kautta ruoka ei ole vain puhdasta vaan se voi olla myös halvempaa, koska tuotteet tulevat suoraan tuottajilta, ilman välikäsiä, sanoo Olli Repo mutta lisää, että silti saa myös tarkkana olla, sillä aina ei tuottajan hinta välttämättä alita vähittäiskaupan hintaa.
Keväällä 2011 perustetun Luomu ry:n tarkoituksena on mm. edistää luomutuotteiden pientuottajien ja kauppojen kohtaamista. Tällä hetkellä luomuruuan saatavuus ei Suomessa ole helpoimmasta päästä. Kuitenkin tanskalainen tutkimus osoitti, että sekä hinta että luomuruuan saannin helppous ratkaisivat kulutuskäyttäytymisen luomun hyväksi.
Herttoniemen ruokapiiri järjestää pop up -tyyppisiä "kyläkauppatapahtumia", joissa paikalle kutsutaan lähiluomutuottajat kauppaamaan tuotteitaan. Mm. Helsingin Sanomat ovat uutisoineet näitä tapahtumia näyttävästi. Viime vapun alla järjestetyssä tapahtumassa mm. 100 pulloa simaa myytiin alle tunnissa!

Suurimpia luomuruuan kuluttajamaita on Etelä- ja Keski-Euroopassa. Mm. Itävallassa viidennes kaikesta myydystä ruoasta on luomua. Suomessa noin 8 % viljelypinta-alasta on luomua. Luomutiloja on vajaat 4000, joista noin 500 tuottaa luomulihaa. Tilojen toimintaa valvoo Elintarviketeollisuuskeskus Evira.
Olli Repo tosin ei ole enää tyytymässä pelkästään ruokapiiritoiminnan pyörittämiseen. Tähänkin tilaisuuteen hän tuli suoraan palaverista, jossa mm. ranskalaiset lähiruoka-aktiivit esittelivät mallia, jolla ryhmä kuluttajia (esim. osuuskunta) palkkaa oman viljelijän. Viljelijälle maksetaan kuukausipalkkaa ja kun sadonkorjuun aika koittaa, sato jaetaan osallistujien kesken (Community Supported Agriculture -malli). - Tässä on se riski, että huonompana satovuonna syömme vähemmän mutta kuitenkin taas erinomaisena satovuotena syömme erinomaisesti! Pitäähän elämässä riskejä olla, kiteytti hyvintuulinen lähiluomuruoka-aktivisti Olli Repo. Tällaisen mallin vuosikustannus osallistujaa kohti on 350-550 e.

***************

Yhteisöasuminen helpottaa arkea

Geriatrian professori, neurologi Raimo Sulkava keväällä 2011 yhdistyksen Yhteisöasumistapahtumassa.

Maaliskuussa 2011 Torkkelilla vietettiin Yhteisöasumistapahtumaa. Vierailijoina olivat geriatrian professori, neurologi Raimo Sulkava ja tiedottaja Heli Stenvall As Oy Loppukiristä(Aktiiviseniorit ry). Paikalla oli väkeä noin kolmisenkymmentä.
Tutustuimme asumismuotoihin, jotka mahdollistavat kotona asumisen turvallisesti mahdollisimman pitkään. Pääanti tapahtumalla varmasti oli se, että yhteisöasuminen on yksi varteenotettava vaihtoehto saada varsinkin nopeasti lisääntyvälle vanhenevalle väestölle mahdollisimman hyvä loppuelämä kotona.

Raimo Sulkava kertoi Amialife-konseptista, jonka tavoitteena on auttaa muistihäiriöistä asumaan kotona 'hamaan kuolemaan asti'. Amialife on tällä hetkelllä kartoittamassa Hgin Vallilan entisen konepajan kiinteistöä tähän tarkoitukseen. Periaate on, että muistihäiriöistä kärsivien ei tarvitsisi kokea ns. epävirallista, loppuelämän "asumuseroa", vaan he voisivat asua yhdessä. Mikäli sairastunut on esimerkiksi levoton öisin, terve puoliso voi nukkua toisessa huoneessa. Päivällä yhteisön/palvelutalon henkilökunta pitäisi sairastuneesta puolisosta huolen, jos toinen haluaa lähteä asioille, töihin tms. Palvelutalossa olisi myös päiväosasto, minne omaishoitaja voisi tuoda hoidettavansa siksi aikaa, kun itse lepää, käy töissä tms. Konseptiin kuuluu myös mm. 'ihmisvalvottu' sisäpiha, jossa asukas voi ulkoilla vuoden ympäri eikä joudu jäämään esimerkiksi talveksi loukkuun kotiinsa.

Tällainen hanke kysyy pääomaa. Yleisö kyselikin miten varattomalla henkilöllä olisi varaa tällaiseen asumiseen, jos ei ole myytävänä omaa taloa tai asunto-osaketta. Sulkava vastasi, että tällainen muistihäiriöiden asumiseen keskittyvä yhteisö palveluineen olisi ainakin puolta halvempi kuin kuntien nykyiset palvelutalot, joissa muistihäiriöinen ei pitkään voi edes asua, ellei ole varaa maksaa avusta. Tarkoituksena on, että kunnat voisivat itsekin sijoittaa tällaiseen taloon. Tällä hetkellä konseptia tosin markkinoidaan tahoille (esim. Apteekkariliitolle), joiden jäsenillä voidaan olettaa olevan varaa sijoittaa tällaiseen asuntoon. Joka tapauksessa Amialifesta ostettu asuinosake on yksityisen henkilön vapaasti ostettavissa, eteenpäin myytävissä tai vuokrattavissa.
Professori Sulkava on tehnyt vuonna 1987 aloitteen päivätoimintakeskuksista, jonne muistihäiriöinen voidaan tuoda esimerkiksi kerran viikossa, jolloin omaishoitajaomainen voi levätä ja hoitaa asioitaan. - Kun tästä silloin aikanaan puhuin, Helsingin kaupunki katsoi, että hanketta on mahdoton toteuttaa, muistelee Sulkava hymy suupielessä. 1990-luvulla päivätoimintaa pyörittivät mm. Alzheimer-yhdistykset, joita Raimo Sulkava on niinikään ollut perustamassa. Tänään tuskin lienee kuntaa Suomessa, jossa edellä kuvatunlaista päivätoimntaa ei olisi käynnissä!
Tapahtumassa kertoi myös asunto-osakeyhtiö Loppukirin tiedottaja Heli Stenvall (alla kuvissa seisoo) yhteisöasumisesta, joka voi koskea sinuakin, sinä 48-vuotias, sillä tämäntyyppisissä yhteisöissä asuu eri-ikäisiä ihmisiä, jotta se voi toimia!

Loppukiri valmistui Hgin Arabianrantaan 2006. Yhteisössä syödään yhdessä viisi kertaa viikossa. Asukkaat valmistavat ruuan itse ja säästävät täten mmm. ruokahankinnoissa, kun suuremman määrän voi ostaa tukkuhintaan. Myös ns. talonmiehen työt tehdään itse. Jätteenkuljetusfirma olikin kehunut, että parhaiten lajiteltu jäte ja siistein jätekatos on heidän mielestään Loppukirillä.

Erilaiset velvollisuudet (ruuanlaitto, yhteisten tilojen siivous jne.) kiertävät viikoittain ryhmältä toiselle. Sama ryhmälle talkooperiodi osuus noin kahden kuukauden välein.
Yhteisöllä on paljon erilaisia aktiviteetteja jumpasta kirjastoon.
Esikuva Loppukirille on saatu Tukholman Söderissä sijaitsevasta vastaavanlaisesta asuinyhteisöstä nimeltä Färdknäppen ("Matkaan napsautus").

Kohtuullisuus kaikessa -tapahtuma

Kulosaaren seurakuntakodilla ja -kirkossa järjestetty Suomen Kristillisen Työväen Liiton, Hgin Kristillisen Työväenyhdistyksen sekä Herttoniemen ja Kallion seurakuntien tapahtumassa 12.2.2011 oli väkeä kuin markkinoilla!

Jyväskylän yliopiston historian professori Juha Sihvola Kulosaaren kirkossa helmikuussa 2011.

Pääluennossa professori Juha Sihvola alusti kohtuullisuudesta sekä psykologiselta että yhteiskunnalliselta kannalta.
Yhteenvetona hän esitti, miten ihmisen moraalinen rappio aiheuttaa kohtuuttomuutta, so. kärsimystä ja yhteiskunnan raaistumista. Moraalinen rappio taas syntyy siitä, että ihminen autonomian tilalle valitsee sokean tottelemisen. Psykologisessa testissä kysyttiin, miksi koehenkilö oli valmis antamaan peräti kuollettavia sähköiskuja ihmiselle (joka oli näyttelijä). "Koska niin käskettiin", oli vastaus kuulunut.
Juha Sihvolan mukaan jokainen ihminen, vahvinkin, on ainakin jossain elämän vaiheessa apua ja tukea tarvitseva: "Ihminen on haavoittuva ja hauras."

Kirkkokansa kommentoi Juha Sihvolan alustusta. Kapulan varressa Paavo Salakka.

Juha Sihvolan alustuksen jälkeen yleisö jakaantui neljään työpajaan:

1. Onnellisen elämän salaisuus - vetäjä TM Raisa Lehtomäki

2. Sosiaalityön (koventuneet?) arvot - vetäjä Kallion srk:n diakoni Nina Klemmt

3. Onnellinen työnantaja, onnellinen työntekijä? -vetäjä ydistyksen pj., Leppävaaran srk:n diakonissa Sari Aroheikki

4. Sukupolvien välinen kohtuullisuus -vetäjä taidetyöläinen, eläkeläinen Jutta Välkkilä
Työpajoihin osallistui vajaat 20 henkeä kuhunkin. Eikä puheenvuoroista ja tekemisestä ollut pulaa. Pajoja vaivasikin aikapula. Silti työskentely koettiin uusia näkökulmia antavana.
Päivällinen tapahtui kohtuullisuuden henkeen: syötiin kasvisruokaa (linssipataa ja tummaa riisiä) ja päälle juotiin kahvit.

Tampereen brassband ja Suomen Kristillisen Työväen Liiton pj. Erkki Eteläniemi Valkeakoskelta puhumassa. Liiton väkeä oli lisäksi mm. Hämeenlinnasta, Kotkasta, Tampereelta, Turusta ja Akaasta (Toijala).

Tampereen Kristillisen Työväenyhdistyksen Nuoriso-osaston brassband piti jamihetken seurauntasalissa ennen Soittajan messua. Laulettiin mm. Kristillisen työväen lippulaulun alkuperäiset sanat, jotka 1907 on runoillut Santeri Arstín sekä Matti Moilasen uudet sanat vuodelta 1982. Sävellys on molemmissa sama: säveltäjänä Matti Moilanen.

Puhallinorkesterista oli osa sairastunut, mm. johtaja Ulla Seppä. Orkesterin yhteyshenkilö, eläkkeellä oleva nuoriso-ohjaaja Mauri Moilanen Pirkkalasta johti soittoa. Kuva Kulosaaren kirkosta.

Puhallinorkesterin musisointi piti mielen virkeänä. Yleisössä oli mm. Pelastusarmeijasta eläköitynyt henkilö, joka sanoi olevansa tällaisessa puhallinyhtyeen elävöittämässä tapahtumassa kuin kotonaan. Myöntää täytyy, että mieleen jäi varsinkin Soittajan messun loppuvirsi (6), joka esitettiin niin mukaansatempaavasti, että teki mieli nousta seisomaan ja alkaa taputtamaan tahtia!
Soittajan messussa saarnasi Esa Uusi-Kerttula. Aiheena olivat lopun ajan tapahtumat (Matt. 24:1-14) "Uskon kestävyys ahdingoissa". Aihe sopi "Kohtuullisuus"-teemaan hyvin. Mieleen jäi mm. se, miten lopunajan ahdinkoihin kuuluu mm. se, että 'useimpien rakkaus kylmenee'. Saarna oli kuin yhteenveto päivän moraalisiin pohdintoihin: koveneva työelämä, koventuneet auttamisen ehdot, onnellisuuden hakeminen hampaat irvessä, kiire, joka aiheuttaa stressiä ja sitä, että ihmisillä ei tunnu olevan aikaa myötätuntoon.


Kirkkokansa kuuntelemassa evankeliumitekstin lukua (yllä pastori Esa Uusi-Kerttula). Etualalla Herttoniemen kappalainen, rovasti Markku Rautiainen, joka laittoi seurakunnan laatimaan synnintunnustuksen: jokainen halukas sai laittaa 'tunnustamisen aiheita (kohtuullisuuden henkeen)' paperille, jotka sitten messussa luettiin.

Kaiken kaikkiaan tapahtuman ohjelma sisälsi niin yhteiskunnallista pohdintaa, moraaliseettisiä kysymyksiä kuin myös syvää hengellistä rakentumista.
Yhdistys sai sekä paikanpäällä että jälkeenpäin osallistujilta palautetta, että tapahtuma oli ollut voimaannuttava, kodikas ja lämmin.
Kuvat ja tekstit: Raisa Lehtomäki