Yhteisöasumista ja yhteiskunnallista vaikuttamista
Suomen kristillisen työväenliikkeen juuria
Helsingin Kristillinen Työväenyhdistys ry on perustettu 1906. Kalliossa Torkkelinmäellä se on vaikuttanut vuodesta 1946.
Yhdistys on osa puoluepoliittisesti sitoutumatonta kristillistä työväenliikettä. Se syntyi tarpeesta saada silta kristillisen työväen ja kirkon välille sen jälkeen, kun Sosialistisen työväenpuolueen Forssan kokous 1903 julisti uskonnon yksityisasiaksi.
Tämän jälkeen työväki, joka ns. tunnusti väriä eli halusi seurata Kristusta, ei löytänyt paikkaansa: yhteiskunnallisesti vähintäinkin talonpoikainen kirkko vieroi köyhää, vaikkakin kristillistä työväkeä eikä silloinen sosialistinen työväenliike välttämättä halunnut tunnustavia kristittyjä työläisiä riveihinsä.
Niinpä Tampereella perustettiin Suomen Kristillinen Työväen Liitto ry 1906 rakentamaan siltaa työväen ja kirkon välille. Samana vuonna mm. Suomen suurimpiin kaupunkeihin perustettiin paikallisia yhdistyksiä. Parhaimmillaan yhdistyksiä oli satoja, joiden yhteinen jäsenluku nousi yli sataantuhanteen.
Liikkeen äänenkannattaja oli Työkansa-lehti, sittemmin Kristillinen työkansa, nykyään Sana ja työ. Jouluna julkaistaan Joulutähti-lehteä.
Liike oli puoluepoliittinen ensimmäiset vuosikymmenet ja sillä oli muutama kansanedustaja, joista tunnetuimpia ovat Antti Kaarne (ent. Karlsson) sekä raittiusliikkeessä että eduskunnan avoimeen ja ilmaiseen asiakirjojen saatavuuteen vaikuttanut Matti Helenius-Seppälä, jonka nimeä kantava puisto on aivan Torkkelinmäen kupeessa Kallion kirjaston takana.
Kansalaissodan jälkeen Suomen Kristillinen Työväen Liitto muuttui puoluepoliittisesti sitoutumattomaksi.
Kristillinen työväenliike on toiminut vähäosaisten hyväksi mm. perustamalla orpokoteja ja asuttamalla mielenterveyskuntoutujia sekä vammaisia. Liikkeellä on myös koti päihdeongelmaisille. Syrjäytymisvaarassa oleville perheille on järjestetty mahdollisuuksia kesänviettoon omissa virkistyskeskuksissa.
Helsingin Kristillinen Työväenyhdistys ry
Yhteisöasumista ja kehitysvammatyötä
Taloudellisesti merkittävä osa toimintaa on ollut eläkkeelle siirtyvien asuinoloista huolehtiminen. Menneinä vuosikymmeninä iso ongelma oli niillä tehtaantyöläisillä tai palvelijoilla, joiden piti siirtyä eläkkeelle ja pois työsuhdeasunnostaan: mistä he saisivat kohtuuhintaisen kodin vanhuudenpäiviä varten?
Helsingin Kristillinen Työväenyhdistys hankki Torkkelinkadun kiinteistön toisen maailmansodan jälkeen vähävaraisten, yli 60-vuotiaiden helsinkiläisten asuttamiseksi.
Helsingin yhdistys rakensi 1960-luvulla Sipoon Taasjärvelle kurssikeskuksen, jossa yhdistysväki pääsi virkistäytymään ja rentoutumaan. Siellä pidettiin myös mm. seurakuntien rippikoululeirejä. Kurssikeskuksessa on toiminut kehitysvammaisten perhehoitokoti vuodesta 1985, jota varten perustettiin Sateenkaarikoti ry.
Hengellistä ja yhteiskunnallista toimintaa
Opettelemme käytännön kristillisyyttä ottamalla kantaa esimerkiksi silloin, kun kyseessä talouden ylivalta, sosiaalisten turvaverkkojen toimivuus, asunnottomuus, köyhät lapsiperheet, kulutushysteria, luonnonsuojelu tai maahanmuuttopolitiikka.
Yhdistyksellä on kiinteät suhteet mm. kirkon yhteiskunnalliseen työhön (niin hiippakunnassa kuin srk-yhtymässä) sekä Kallion seurakuntaan. Yhteisiä tapahtumia järjestetään vuosittain.
Yhdistys järjestää myös omaa hengellistä toimintaa kuten kiitos- ja rukoushetkiä pari kertaa kuukaudessa. Yhteiskunnallisesti suuntautuneita tilaisuuksia järjestetään 6-8 kertaa vuodessa.
Yhdistysväkeä Torkkelinmäellä viettämässä juhannuksen alusviikkoa piknikin merkeissä.
Kokoushuoneeseen mahtuu hieman ahtaen noin 60 henkeä. Kuva Helsingin Kristillisten Sosialidemokraattien järjestämästä tilaisuudesta yhdistyksen tiloissa.
Yhdistyksen emäntä Sirkka-Liisa "Sirkkis" Mesala suu messingillä järjestömme hovikuvaajan Lassen Nylundin kanssa.
Jäsenen haastattelu
Elämästä kiitollinen
- Annoin elämäni Jeesukselle 14-vuotiaana Helsingin Saalemissa, kertoo Sirkka-Liisa Mesala, 68.
Isän puolelta suku on ortodoksista. Aatelissukuinen isänisä Laur Mosalevskij tuli Suomeen kirjanpitäjäksi satakunta vuotta sitten Pohjois-Puolasta. Hänen kohtalokseen koitui väärä valinta 1917, jolloin hän suomalaisen vaimonsa kanssa myi kaiken omaisuutensa ja yritti lähteä siskonsa luo kohti Moskovaa.
Jo parin kuukauden kuluttua isoisä huomasi tehneensä pahan virheen ja yritti palata Pietarista Suomeen. Venäjän vallankumouksen pyörteistä pääsi virallisesti rajan ylittämään vain isoäiti. – 15-vuotias isäni joutui uimaan Rajajoen yli pikkuveli selässään. Mukana ollut albumi, jossa oli kuvia äidin jääkärisukulaisista pelasti pojat mahdolliselta teloitukselta, joka vakoojiksi epäiltyjä helposti odotti, kertoo Sirkka-Liisa Mesala.
Isoisä sairastui ja lähetti pietarilaisesta sairaalasta kortin, jossa kertoi yrittävänsä laitonta rajanylitystä. Muuta hänestä ei koskaan enää kuultu.
- Isäni palasi tyhjin käsin. Kesti vielä vuosia ennenkuin hän sai Suomen passiakaan. Hänen veljensä eli täällä koko elämänsä muukalaispassilla, muistelee Sirkka-Liisa Mesala.
Sirkka-Liisa Mesala teki haasteellista työtä Hgin sosiaalivirastossa 41 vuotta. – Vastapainoksi olin mm. pyhäkouluopettajana 39 vuotta, kertoo Hgin Kristillisen Työväenyhdistyksen aktiivi, jolle myös lähetystyön tukeminen on tärkeää.
Sirkka-Liisan ortodoksinen isä tilasi kahvia Primulan kahviosta työpaikalleen vesijohtoliikkeeseen. - Tilauksen toi uskovainen, helluntaiseurakuntaan kuuluva äitini, kertoo Sirkka-Liisa Mesala.
Seurustelu kesti vuosia, koska äiti oli sanonut isälle, että menisi naimisiin vain uskovaisen miehen kanssa. - Kerran sitten isä, joka ei ketään toista vaimoksi halunnutkaan kuin äitini, oli sanonut kokeneensa uskoontulemisen, Sirkka-Liisa kertoo.
Häät koittivat Helsingin Saalemissa 1940, jonka jälkeen syntyi kaksi tytärtä vuoden välein. Sirkka-Liisan nuorempi Marja-sisko on asunut Australiassa vuodesta 1977.
”Saisinpa asua Torkkelinmäellä”
- Kotimme oli Hämeentiellä ja leikimme Torkkelinmäen kallioilla. Lapsena ajattelin, että saisinpa asua joskus täällä, Sirkka-Liisa Mesala muistelee. Hän katseli usein Torkkelinkatu 11 kohdalla kylttejä: ”Helsingin Kristillisen Työväen Naisosasto” ja ”Helsingin Kristillinen Työväenyhdistys ry”.
Sirkka-Liisa kävi Kallion kansakoulua ja pääsi ylioppilaaksi 1962 Helsingin Tyttölukiosta.
Kun Sirkka-Liisa Mesala jäi eläkkeelle Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta kuusi vuotta sitten, hän joutui myös luopumaan Vallilan työsuhdeasunnostaan. – Sain kuulla, että Helsingin Kristillisellä Työväenyhdistyksellä on asunto vuokrattavana juuri Torkkelinkadulla! Olen tästä asunnosta todella onnellinen, Sirkka-Liisa huokaa.
Hän on elämäänsä tyytyväinen. Hänellä on lämmin yhteisö niin seurakunnassaan kuin kotonaan. Suku on myös läheistä. Esimerkiksi kerran vuodessa noin puoli tusinaa sukulaista kokoontuu joka kevättalvi Lapin Hetaan hiihtämään.
- Minulla on äitini peruja pieni mökki Etelä-Hämeessä, jossa vietän kesät. Sienestäminen on intohimoni. Rakastan metsää ja luontoa ylipäätään. Olen kiitollinen siitä, että saan eläkeläisenä näitä asioita vielä harrastaa.
Sirkka-Liisa Mesala on Helsingin Kristillisen Työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen, emäntä ja talon puuhanainen järjestelmäkameroineen. – Minulla on laaja-alainen työkokemus sosiaalitoimesta niin hallintopuolelta kuin asiakaspalvelusta. Toimin mm. toimeentulopuolella, lastensuojelussa ja kehitysvammatyössä. Mukava, jos kokemuksestani on yhdistyksessä hyötyä. Autan voimieni mukaan, sanoo Sirkka-Liisa Mesala hymyillen.
Teksti: Raisa Lehtomäki Kuva: Lasse Nylund